30. syyskuuta – 2. lokakuuta neljäs vuosikurssi oli luokkaretkellä. Kolmen päivän ohjelmassa oli yhteishenkeä, seikkailuja ja runsaasti yhteisiä kokemuksia.
Jo matkan alussa odotti erityinen yllätys: jokainen lapsi sai oman pussin, jossa oli kyseisen luokan maskotti ja lapsen oma nimi. Rakkaudella suunnitellut pussit toimivat koko luokkaretken ajan tunnusmerkkinä ja olivat samalla kätevä kantolaukku pienille tavaroille, joita tarvittiin lukuisissa aktiviteeteissa. Lisäksi pussit olivat täynnä pientä juomaa. Erityinen kiitos kuuluu kolmen luokan vanhempien edustajille, jotka olivat järjestäneet pussit ja koristelleet ne käsin.
Kahden ensimmäisen päivän aikana käsiteltiin kolme suurta aihekokonaisuutta, joita luokat käsittelivät vuorotellen:
- Yhdessä ohjelmakokonaisuudessa tehtiin vaellus Dümmer-järven ympäri. Matkan varrella monipuolisuutta toivat erilaiset joukkuepelit, kuten ”Missä on kanani?”, ”Fan-kivi-paperi-sakset”, ”Nimipallo”, ”Huutokävely” ja ”Kontakto”. Tietysti välipalatauot ja muutamat valokuvauspaikat eivät saaneet puuttua. Luokan 4c lapset asettuivat erityisen mukavasti ja etsivät itselleen vaellussauvoja kävelyretkelleen. Aivan mottonsa mukaisesti: ”Vaellus on myllärin ilo!”
- Toinen teemakokonaisuus keskittyi täysin luovuuteen ja rakenteluun. Sateesta huolimatta ryhmät eivät antaneet sen estää itseään rakentamasta marmoriratoja tai kääpiöiden taloja. Tuloksena syntyi hyvin erilaisia rakennelmia. Tietenkin marmoriradat saivat myös omat nimensä. Kilpailuun osallistuivat muun muassa ”GEL”, ”Gräfin von ZappZerapp” ja ”CABE”.
- Kolmannessa teemakokonaisuudessa ohjelmassa oli lukuisia yhteishenkeä vahvistavia minipelejä. Peleissä ”Tulin yksin”, ”Titanic”, kultakolikkopeli, ”Oksentava kenguru”, ”Muurahaispeli” ja ”Matka Jerusalemiin” vaadittiin tiimityötä, kätevyyttä ja ennen kaikkea hyvää mieltä.
- Keskiviikkoiltana illallisen jälkeen oli vielä luvassa erityinen seikkailu: yökävely metsän läpi – ilman taskulamppuja. Sen jälkeen jäi vielä aikaa viettää iltaa yhdessä huoneissa.
Torstaiaamuna niin sanottu ”festivaalikello” käynnisti päivän. Ohjaajat olivat tuolloin erityisen hyvällä tuulella – ainakin omasta näkökulmastaan. Jokaisen teemakokonaisuuden jälkeen ryhmille odotti lisäksi erityinen haaste: erikokoisissa ryhmissä piti ylittää eräänlainen portaali, heiluva köysi. Jos joku ryhmän jäsenistä ei onnistunut siinä, koko ryhmän piti aloittaa alusta. Kärsivällisyys, yhteistyö ja keskinäinen tuki olivat tässä välttämättömiä.
Illalla siirryttiin lopulta ruokailun pariin: hampurilaisjuhlissa lapset saivat syödä itsensä kunnolla kylläisiksi. Ennätys oli vaikuttavat viisi hampurilaista lasta kohden.
Sen jälkeen ilta muuttui suureksi diskoiksi. Tunnelmalliset hitit seurasivat toisiaan tiheään tahtiin, ja hehkuvat rannekkeet loivat sopivan tunnelman. Juhlapalat ja kolmannen luokkavuoden luokkajuhlista jäljelle jääneet juomat kruunasivat diskoillan.
Perjantaiaamuna luokkaretken viihderyhmä otti jälleen yhteyttä – yhdessä jo tutun festivaalikellon kanssa. Lapset iloitsivat siitä… tai ainakaan kaikki eivät aivan yhtä paljon. Joillekin yö oli ilmeisesti ollut liian lyhyt. Jotkut lapset olivat ilmeisesti päättäneet yöllä spontaanisti leikkiä ”kauppaleikkiä”. Heräämisen jälkeen matkalaukut pakattiin ja huoneet tyhjennettiin.
Aamiaisen jälkeen lähdettiin väsyneinä paluumatkalle. Paluumatka kulki sumuisen Ala-Saksin läpi. Mitä lähemmäksi kotia tultiin, sitä enemmän sumu hälveni. Kirkkaassa auringonpaisteessa lapset saapuivat lopulta väsyneinä, mutta pirteinä takaisin kouluun.
Kolme tapahtumarikasta päivää, joihin mahtui vaelluksia, pelejä, rakentelua, yökävely, hampurilaisia, diskoa ja lukuisia yhteisiä kokemuksia, päättyivät näin. Jäljelle jäi paljon muistoja – ja luultavasti joillakin myös melkoinen univelka.
Kuvasarjat
Keskiviikko
Torstai